Olen toiminut vapaaehtoisena avustavana opettajana Pikku-Mustikassa Hovirinnan opetuskodissa syksystä 2016 alkaen. Vuonna 2015 Suomeen saapui poikkeuksellisen suuri määrä maahanmuuttajia. Tilanne herätti minutkin ajattelemaan, että maahanmuuttajien kotouttaminen on iso haaste, ja myös sellainen, jossa soisin meidän onnistuvan. Kun sain kesällä 2016 kuulla että kotikaupungissani Kaarinassa aloitetaan maahanmuuttajanaisten kotoutumista tukeva opetuskotitoiminta ja että toimintaan kaivataan vapaaehtoisia auttamaan suomen kielen opetuksessa, koin heti että tämä olisi minulle, hiljan eläkkeelle jääneelle toimintaa, jossa haluan olla mukana. Ja millainen matka tästä on tullutkaan!
Opetuskotitoiminta lähti hyvin alkuun. Maahanmuuttajanaisia tuli heti mukaan kymmenkunta, ja sama määrä oli meitä vapaaehtoisiakin, osa SPR:n, osa Suomen Akateemisten Naisten Luetaan yhdessä -verkoston kautta. Suomen kielen opetusta oli kolmena päivä viikossa ja se oli ensimmäisen vuoden ajan kokonaan ja kaksi seuraavaakin vuotta osittain meidän vapaaehtoisten vastuulla. Vasta vuoden 2019 alussa Pikku-Mustikassa aloitti oma s2 opettaja. Myöntää täytyy, että meidän vapaaehtoisten antama kielen opetus ei ollut kovin ammattimaista ja opetettavien kielen osaamisen tasoerot aiheuttivat melkoisesti haasteita. Apua saimme Luetaan yhdessä -verkoston järjestämistä koulutuksista ja verkoston kotisivujen opetusmateriaalista. Pikku-Mustikan oman väen antama apu ja tuki on ollut meille myös hyvin tärkeää. Koin tämän vaiheen kuitenkin haastavuudestaan huolimatta ainutlaatuisena kokemuksena ja uuden oppimisena. Ex tempore -tekeminen, yllättävät käänteet, oppilaittemme spontaanisuus ja vilkkaus, erilaiset aikakäsitykset jne. toivat omat mausteensa toimintaamme. Luulen että puhun kuitenkin kaikkien vapaaehtoisten suulla sanoessani, että roolimme nyt kun meillä on pätevä s2 opettaja vastaamassa opetuksesta, on huomattavasti helpompi. Kiitos Vilja yhteistyöstä!
Toimiminen vapaaehtoisena on antanut minulle uusia ystäviä. Meidän vapaaehtoisten yhteistyö on sujunut aina hyvin ja meistä pitkään mukana olleista on tähän päivään mennessä muodostunut oma kiinteä verkostonsa, ystävärinki, joka pitää yhteyttä Pikku-Mustikan ulkopuolellakin. Aivan erityisen kiitollinen olen kuitenkin siitä, mitä olen saanut kokea maahanmuuttajanaisten kanssa. Olen tavannut näiden vuosien aikana useita kymmeniä maahanmuuttajanaisia ja jokainen tapaaminen on tuntunut merkitykselliseltä. Olen oppinut paljon uutta muista kulttuureista ja saanut maistella maukkaita ruokia maailman eri kolkilta. Olen saanut osallistua maahanmuuttajanaisten kanssa yhteisille aterioille, yhteisiin juhliin ja harrastuksiin. Olen saanut seurata sitä, miten moni on edistynyt taidoissaan ja löytänyt tien eteenpäin, työelämään tai opiskelemaan. Suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt naisten iloisuus ja hyväntuulisuus ja se hyvä yhteishenki, joka Pikku-Mustikassa vallitsee. Korona-aika on tuonut nyt omat rajoitteensa yhteistyöhömme, mutta odotan innolla parempia aikoja ja toivon, että voimme taas jatkaa suomen kielen opiskelua rinta rinnan. Uskon, että kielen opiskelu ja oppiminen on kotoutumisen kulmakivi ja on hienoa, että saan olla mukana näin tärkeässä toiminnassa.
Heli Forssell
Vapaaehtoinen kielikurssin avustava opettaja ja mentori
Kommentit
Lähetä kommentti