Mikä on demokratian alkuperä ja kehitys nykypäivään? Miten se ilmenee ja miten se toteutetaan Suomessa? Miksi tasa-arvoa voidaan kutsua keskeiseksi osaksi demokratian toteutumista?
1900-luvun lopulla länsimaissa järjestettiin kampanja, joka juhlii 2500 vuotta demokratiaa Kleisteenen 508 -507 eKr. uudistuksista alkaen. Noin 594 - 321 ennen ajanlaskun alkua Ateenan polissa oli demokraattinen hallintomuoto. Sitä kutsutaan maailman ensimmäiseksi demokraattiseksi järjestelmäksi, jossa jokaisella vapaalla kansalaisella oli oikeus (ja jopa velvollisuus) osallistua kansalliskokouksen työhön.
Suomi puolestaan on sellainen maa, jossa demokratian pääarvot on määritelty perustuslaissa. Tällä hetkellä voimassa oleva perustuslaki tuli voimaan 1. marraskuuta 2000. Suomen perustuslaissa yksi tärkeimmistä arvoista on tasa-arvo, joka on määritelty Yhdenvertaisuuslaissa (3:8) seuraavasti: ”Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Vaikka tasa-arvoinen yhteiskunta on määritelty perustuslaissa, tasa-arvon toteutuminen on kuitenkin meistä jokaisesta kansalaisesta myös itsestä kiinni.
Minulle ihmisenä sellaisena kuin olen tasa-arvo osana demokratiaa tarkoittaa sitä, että jokaiselle maassa asuvalle ihmiselle oikeudet ja velvollisuudet ovat samanlaisia. Ja, että tämän maan valtio pyrkii antamaan riittävän korkean elintason ja järjestää hyvän sosiaaliturvan jokaiselle kansalaiselle ja maassa asuvalle ihmiselle. Koska olen henkilö, jolla on kaksoiskansalaisuus (Suomi ja Venäjä), ja jolla on kokemusta pitkäaikaisesta asumisesta aikuisiässä sekä Venäjällä että Suomessa, minulla onkin oma näkökulma ja henkilökohtainen käsitys siitä, mitä tasa-arvo demokratian yhteydessä tarkoittaa.
Ymmärtääkseni demokraattisessa poliittisessa järjestelmässä jokaisen henkilön ääni, mielipide ja näkökulma ovat tärkeitä. Nämä mielipiteet otetaan huomioon. Ne kootaan yhteen äänestysprosessissa, analysoidaan ja tehdään päätös. Ehdottomasti täytyy muistaa, että on olemassa demokratian paradoksin käsite. Richard Wollheimin luomassa moraalisessa dilemmassa ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja eri mielipiteitä kunnioitetaan tasa-vertaisesti. Kuitenkin demokratiassa äänestyksen kautta saaman enemmistön mielipide on arvokkaampi ja juuri tämä mielipide toteutetaan kansan eli äänestysryhmän elämässä. Mutta demokraattisessa järjestelmässä tärkein on mielestäni se, että jokaisen ääni tulee kuulluksi, sille annetaan tilaa ja sitä kunnioitetaan.
Havaintojeni mukaan kotikasvatuksella ja koululla on iso merkitys. Esimerkiksi Suomessa lapsia opetetaan olemaan eri tavalla aktiivisia, arvostamaan omaa ainutlaatuisuuttaan ja ihmislähtöisyyttä sekä kunnioittamaan henkilökohtaisen mielipiteen arvoa. Paljon resursseja investoidaan pikkuisen emotionaalisen älykkyyden kehittämiseen. Lapsia opetetaan olemaan eri mieltä, ja he oppivat ilmaisemaan ajatuksiaan pelkäämättä hylkäämistä. Lapset oppivat hyväksymään sen tosiasian, että on olemassa erilaisia tapoja ilmaista itseään – vaan ei ole vain yksi tiukka linja, jota pitkin on tarpeen kulkea elämässä. Toisaalta lapsille annetaan esimerkkejä siitä, miten eri ihmiset voivat elää rauhassa ja sopusoinnussa keskenään.
Kun tulin Moskovasta Turkuun elokuussa vuonna 2013, olin hyvin vaikuttunut siitä, että minulla juuri alusta alkaen oli oikeus äänestää kuntavaaleissa ja niin vaikuttaa elämäni kulkuun. Olin vain hämmästynyt siitä, että minulla ei ollut puutetta valtion virastojen tuesta, kunnioituksesta, kiinnostukseni ja inhimillisen hyötyni edistämisestä.
Opin joka vuosi elämästäni Suomessa yhä enemmän faktoja siitä, mikä demokratia on tässä maassa. Lapset ja heidän vanhempansa voivat valita, mihin päiväkotiin ja kouluun lapset menevät. Kaikille, joilla on vaikeuksia suomen kielen käytössä eri valtion sosiaalialan palveluissa, tarjotaan tulkin apu. Vähävaraisille perheille ja yhteiskunnan jäsenille annetaan paljon sekä sosiaalista että aineellista tukea. Yleensä yhdenvertaisten palkkojen takia sekä naisilla että miehillä on korvaamaton mahdollisuus toteuttaa itsensä erilaisissa tehtävissä, kuten asiantuntijan, vanhemman ja kotiemännän tai -isännän roolissa. Vapaaehtoistyöjärjestelmä ja vertaisasiantuntijuus ovat erittäin kehittyneitä suomalaisessa yhteiskunnassa. Eri kulttuurien yhteisöjen kehitystä edistetään valtion tasolla.
Jotta ymmärrettäisiin ihmisyhteisön sivilisaation aste, on tarkasteltava, miten tämä yhteisö kohtelee erilaista apua tarvitsevia ihmisryhmiä. Olen monta vuotta opiskellut psykologiaa ja psykoterapiaa sekä työskennellyt lääketieteellisen psykologian, psykosomatiikan ja psykiatrian aloilla. Tältä osin olin viime aikoina erittäin tyytyväinen siihen, että rikosseuraamuslaitos (Rise) suunnittelee alle 18-vuotiaille tarkoitetun valtakunnallisen lapsivankiosaston perustamista (ILTALEHTI, 14.12.2020, linkki: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9bce0108-5252-41cd-8e83-a4c7f7f2a1cc). Vankilat tekevät lapsivankien tukemisessa tiivistä yhteistyötä huoltajien, perheen, lastensuojelun, terveydenhuollon, koululaitoksen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Risen mukaan lasten sekä nuorten tuki ja palvelut lapsivankiosaston perustamisen jälkeen voitaisiin järjestää nykyistä ammattimaisemmin ja paremmin.
Suomalaisessa yhteiskunnassa mainitsemani innovaation yhteydessä muistan ajatuksia, joiden kirjoittaja on Estela Valentina Welldon, oikeuspsykiatrian kunniakonsultti Tavistockissa ja Portman NHS Trustissa Lontoossa, rikoksen tekijöiden ja rikoksen uhrien psykoterapeuttisten ryhmien ohjaaja. Hänen kirjassaan ”Playing with Dynamite: A Personal Approach to the Psychoanalytic Understanding of Perversions, Violence, and Criminality”, jonka käännöksessä englannista venäjäksi osallistuin vuonna 2017, lukee: “Oikeuspsykiatrian tärkein innovaatio on mahdollisuus sellaiseen lääketieteelliseen suhteeseen, jossa emme ota kohtalon välimiehen roolia ja myönnämme, että meillä ei ole oikeutta eikä syytä päättää, mikä on pahaa ja kuka ansaitsee rangaistuksen. Sen sijaan emme tarjoa potilaillemme moraalista tuomitsemista heidän sairauksistaan, vaan diagnoosia ja hoitoa sekä mahdollisuuksien mukaan näiden sairauksien toistumisen ehkäisyä rikoksen tekijöille itselleen ja heidän ympärillään oleville ihmisille”.
Maan varallisuus on ensisijaisesti jokaisen yhteiskunnan jäsenen henkilöresursseja ja inhimillisyyttä. Aktiivinen kansalaistietoisuus ja tasa-arvo ovat siten yksi inhimillisen pääoman, yhteiskunnan sosioekonomisen kehityksen, demokraattisten arvojen muutoksen perusedellytyksistä maan hyväksi. Näin ollen tasa-arvo osana demokratiaa liittyy läheisesti ihmiskunnan sellaisiin peruskäsitteisiin kuin rakkaus ja kunnioitus omaan ainutlaatuisuuteensa ja toisten ihmisten ainutlaatuisuuteen, erojen ja rajoitusten olemassaolon hyväksyminen, jatkuva halu kehittyä ja osallistua henkilökohtaisesti maailman parhaaseen versioon.
Valeriya,
Vertaisasiantuntija ja vapaaehtoinen
Kommentit
Lähetä kommentti