On kaikilla lapsilla maailmassa
pieni kulkunen helisemässä,
syvällä sydämen sykkyrässä
se lapsessa hellästi soi.
Ja vaikka se tiuku on piilossa,
sen kuulee lapsen ilossa
ja näkee valona katseessa,
kun hän unelmoi.
Oi, kaikki tiukuset helähtäkää
maailman aikuiset herättäkää
on lapsilla ikävä leikkimään,
he kaipaavat syliä hyvää.
Inkeri Karvonen, 2009
Lapset, ainoat enkelit, emme ansaitse heitä.
Hän nojaa pöytään, katsoo uneksivasti eteen
kertoo merkillisiä asioita. Ja kesken kaiken
kysyy, onko Norja omavarainen öljyn suhteen?
Arja Tiainen, 1979
Kun ollaan pohtimassa lasten tasa-arvon käsitettä, joka sinänsä herättää erilaisia, myrskyisiä ja toisinaan ambivalentteja tunteita, kuten oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja sydämenlämmön tunteita, vihaa lapsen väärinkäyttöä kohtaan, avuttomuuden ja toivon muutoksesta parempaan tunteita, - on melko vaikeaa pysähtyä hetkeksi, ottaa etäisyyttä stereotyyppisestä intomielisestä ihailusta ja lempeydestä lapsille ja alkaa vakavasti ja rationaalisesti suhtautua tähän monipuoliseen aiheeseen.
Lasten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, sekä jokainen aikuinen kehittyy jossain elämänvaiheessa nimenomaan lapsesta. Lapsi ei ole osa aikuista eikä hänen suoraa fyysistä tai henkistä jatkoaan, lapsi ei ole huoltajan omaa eikä ole parannuskeino ja ratkaisu aikuisen ongelmiin tai kunnianhimoisen huoltajan suurprojektia. Syntymän jälkeen lapsi on ainutlaatuinen elävä olento, ihme, jossa potentiaali on jo asetettu odottamaan sen ruumiillistumista. Jokainen lapsi syntyessään tuo mukana ja antaa tälle maailmalle jotain sellaista, jolle ei ole olemassa sanoja vielä, mutta lauseet ja kokonaisvaltaiset tarinat muodostuvat elämän myötä. Tietysti tältä osin aikuisympäristö, mikro- ja makrososiumi luo edellytykset tähän maailmaan tulleen pienen ihmisen muodostumiselle ja erisivuiselle kehittymiselle.
Ranskalainen psykoanalyytikko, lastenlääkäri, yksi ranskalaisen psykoanalyysin ja erityisesti lasten psykoanalyysin avainhenkilöistä Francoise Dolto (1908-1988) rohkeasti toteaa hänen kirjassaan ”Lapsen puolella” (”La Cause des enfants”, 1985): ”Aikuinen on raivoissaan ajatuksesta, että lapsi ja hän ovat tasa-arvoisia”. Francoise Dolto oli poikkeuksellisen hienovarainen ja lahjakas kliinikko, joka sai mainettaan sosiaalisesti merkittävän työn takia. Dolto osallistui lapsen oikeuksien yleissopimuksen valmisteluun, mitä auttoi aikuisia kuulemaan lapsen ääntä paremmin.
Dollon kirja ”Lapsen puolella” on syvä ja kattava lapsuuden ja lapsen persoonallisuuden tutkimus, joka tarkastelee muutoksia maailmassa ja niiden heijastus lasten kasvatus- ja koulutusjärjestelmistä, sekä tekee myös yrityksen nähdä lapsen maailman moniulotteisuutta, sen monimutkaisuutta ja moniselitteisyyttä. Ranskalaisen psykoanalyytikon teoksen mukaan keskiajalta klassismin aikakaudelle, kun lapset ottivat ensimmäiset askeleensa elämässä, heidät johdettiin talutushihnalla kuin hevoset johdettiin suitsella. Imetyksen aikana lapset ripustettiin seinälle suojatakseen heitä rotilta ja pitääkseen heidät lämpiminä, koska lämmin ilma nousi ylös. Lapsen keho oli siinä aikana todella piilotettu; sitä paljastettiin julkisesti vain lyötäväksi. Tämä oli todennäköisesti valtava nöyryytys, koska paljastettiin juuri ne ruumiinosat, joiden piti olla piilossa. Käsitys lapsesta samanlaisena kuin itse oli täysin vieras tuon aikakauden vastaaville, varsinkin kun tavallisesti silloin syntyi monia lapsia ja monet heistä kuolivat.
20. marraskuuta vuonna 1989 Yhdistyneiden kansakunnat teki yleissopimus lapsen oikeuksista, joka edelsi yleisluontoinen Lapsen oikeuksien julistus (20. marraskuuta 1959). Lasten oikeuksien sopimus määrittelee lapsen kansalais-, kulttuuri-, talous-, poliittiset ja sosiaaliset oikeudet. Tänä vuonna Suomessa me saimme juhlistaa lasten oikeuksien päivää 20. marraskuuta ensimmäistä kertaa virallisena vakiintuneena liputuspäivänä.
On hienoa huomata, kuinka monta muutosta on tapahtunut viimeisen 30 vuoden aikana ja miten lasten oikeuksia pidetään erittäin tärkeässä arvossa nykyään kehittyneissä yhteiskunnissa. Ja samalla on näin surullista myöntää sitä, että on olemassa lukuisia historiallisesti ja kulttuurisesti erityisiä esimerkkejä yleissopimuksen poikkeuksista. Maapallolla on vielä olemassa sekä alaikäisiä sotilaita, teini-ikäisiä morsiamia ja äitiä, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, lapsityövoimaa että lasten sosiaalisesti ja taloudellisesti puutteellisia elinoloja, minkä seurauksena lasten kuolleisuus, fyysinen ja henkinen epäterveys ja lapsirikollisuus ovat lisääntyneet.
Ajattelulla lasten tasa-arvosta on luonnollinen seuraus: eri kysymykset tulevat mieleen. Millä tavoin lasten tasa-arvo ja lapsen oikeuksien kunnioittaminen ovat tärkeitä maapallon ja ihmiskunnan kannalta? Jos lasta kohtaan suhtaudutaan tasa-arvon mukaisesti, kunnioittavasti, rakastavasti ja arvostavasti, millaiseksi ihmiseksi tämä lapsi tulee tulevaisuudessa? Millaisia piirteitä hänellä on silloin ihmisenä ja millä tavalla hän suhtautuu itseään, toiseen ja maailmaan? Mikä lopputulos on, jos sosiaalinen hierarkia on liian tiukka lasta kohtaan, jos on olemassa erityyppistä aggressiota ja liiallista lasten vapauden supressiota? Psykologian näkökulmasta viimeksi mainitussa tapauksessa kehittyy sellainen psyykkinen defenssimekanismi eli suojautumiskeino, jonka nimi on identifikaatio aggressoriin. Pieni ihminen, joka koki epätasa-arvoisuutta tulee henkilöksi, joka rikkoo toisien sekä fyysisiä että henkisiä rajoja, ja levittää epätasa-arvoa edelleen suhteessa muihin. Tämä mekanismi on laajalti tutkittu psykologiassa ja sosiologiassa väkivallan uhrin oireyhtymän ja panttivangin syndrooman yhteydessä.
Mirjami Lähteenkorvan runossa lukee:”Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä, ei pieni puu vielä myrskyä siedä. Ole suojana pienelle suuri puu, jotta pienellä juuret vahvistuu”. Lapsi tutustuu aikuisten maailmaan, jossa on olemassa tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia. Samaan aikaan tapahtuu fyysisen, kognitiivisen ja emotionaalisen kehityksen prosessi ja rajojen tunnistaminen. Tässä prosessissa jokainen lapsi tarvitsee jatkuvasti läsnä olevan aikuisen, joka on emotionaalisesti vakaa ja johdonmukainen, luotettava, empaattinen, vaikeuksissa rohkaiseva ja eri tavoin kehitystä tukeva.
Jos kiinnitetään huomion lasten tasa-arvoon, sitten meidän täytyy tarkastella lasten omien oikeuksien toteutuvan mahdollisimman hyvin. Suomessa alle 18-vuotiaat ovat lapsia. Oikeusasiamiehen kanslian sivustolla sanotaan lapsen oikeuksien koskevan kaikkia lapsia. Nämä oikeudet pohjautuvat seuraaviin periaatteisiin: lapsia ei saa syrjiä; lapsen etu pitää ottaa huomioon; lapsella on oikeus elämään ja kehittymiseen; lapsen näkemystä pitää kunnioittaa. Tässä yhteydessä koulujen ja varhaiskasvatuksen yhtenä tehtävä on edistää sukupuolista ja etnistä tasa-arvoa. Puolestaan kasvattajien tulee taata kaikille lapsille yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet sekä mahdollisuudet kehittyä ihmisenä.
Osa lasten tasa-arvoa on lasten mahdollisuus tuoda jotain ainutlaatuista ja arvokasta tähän maailmaan, ilmaista itseään luovuuden avulla ja sen kautta osallistua yhteisöelämään, vaikuttaa tapahtumien kulkuun, kulttuuriin, historiaan ja sivistykseen. Yksi todiste lasten todellisesta tasa-arvosta Suomessa on Piiloleikki Turun Aurajoen rannassa. Tämä on taiteilija Oona Tikkaojan taideteos, joka koostuu 28 pienestä pronssiveistoksesta. Piiloleikki on esimerkki osallistavasta taiteesta. Tikkaojan teoksen taustalla on ajatus, että kun julkisia pronssiveistoksia pääsevät yleensä tekemään vain ansioituneimmat taiteilijat, saavat lapset nyt saman mahdollisuuden.
Kuulluksi ja autetuksi tuleminen, juuri silloin, kun he tarvitsevat sitä, mahdollisuus vaikuttaa asioihin, ymmärrys, sympatia ja inhimillisyys, ihmiskohtaaminen silmästä silmään, mielestä mieleen, läheisten läsnäolo – nämä ovat lasten ja, yleisesti ottaen, jokaisen ihmisen olennaisia tarpeita. ”Tulen kuulluksi, olen ihmisenä merkityksellinen ja arvostettu, saan tarvittavaa apua, opastusta ja ohjausta ja joku välittää minusta”, - juuri silloin, kun lapsi kokee elämässään sellaista elintärkeää suhtautumista häntä kohtaan, hänestä tulee onnellinen, kiitollinen, itseään ja toista kunnioittava, luova ja valmis antamaan tukea toisille, vapaa ja kykenevä syvään kiintymykseen. Ei ole tarpeetonta sanoa uudestaan sitä, että on tärkeää pitää huolta lasten hyvinvoinnista, mielestä, fyysisestä ja psyykkisestä ilosta, kunnosta, tasapainosta ja tasa-arvosta. Niiden asioiden panostaminen on viisas investointi yhteiskunnan nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.
Valeriya
Vertaisasiantuntija ja vapaaehtoinen
Sateenkaari Koto ry:n Tasa-arvoinen arki kotoutumisen tukena -hanke haastatteli viittä eri taustaista naista. Kaikilta kysyttiin sama kysymys: mitä tasa-arvo sinulle merkitsee?
“Tiedän kuinka tärkeää on kohdella kaikkia lapsia tasa-arvoisesti, ja miten se luo heille turvallisen pohjan tulevaisuuteen.” - Rauan
Tutustu Sateenkaari Koto ry:n tasa-arvokampanjaan täältä: https://www.youtube.com/watch?v=BJp-1hvhwaM&t=31s
Kommentit
Lähetä kommentti